Levottomuuksien käynnistäjä oli tanskalainen oikeistopoliitikko, mutta poliisin mielestä mellakoinnin päätarkoitus oli aiheuttaa levottomuutta yhteiskuntaan ja hyökätä poliisia vastaan. Levottomuuksien taustalla näkyvät myös Ruotsin virheet maahanmuuttajien sopeuttamisessa.
Pääsiäisenpyhät sujuivat Ruotsissa levottomasti. Maassa puhkesi useita väkivaltaisia mellakoita, joita poliisi parhaansa mukaan yritti pitää aisoissa – huonolla menestyksellä.
Mellakoiden alkusytyke oli tanskalainen äärioikeistopoliitikko Rasmus Paludan. Hän on tunnettu siitä, että järjestää tilaisuutensa maahanmuuttajavoittoisilla asuinalueilla ja polttaa tilaisuuksissa islamin pyhiä kirjoja Koraaneja. Paludan on tuomittu kunnianloukkauksesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan rasististen lausuntojensa vuoksi. Hän on istunut tuomioistaan vankilassa.
Alunperin kyse oli Paludania vastaan suunnatuista vastamielenosoituksista. On ihmetelty, miksi Paludanin tilaisuuksia ei alun perinkin estetty. Tosin hän lopulta jätti osan suunnittelemistaan tilaisuuksista pitämättä.
Ruotsin poliisi on kuitenkin sitä mieltä, että mellakoitsijoiden pääkohteena oli nimenomaan poliisi ja yhteiskunta. Ruotsin poliisiylijohtaja Anders Thornberg sanoi maanantaina, että osa mielenosoittajista yritti tappaa poliiseja. Heitä heiteltiin kivillä ja polttopulloilla.
Thornberg sanoi myös, että osalla väkivaltaisuuksiin osallistuneista henkilöistä on yhteyksiä rikollisjengeihin, ja että rikolliset käyttävät mielenosoituksia hyväkseen. Yllytyksiä väkivaltaan poliisia kohtaan oli tullut ulkomailta sosiaalisen median kautta, poliisi tiedotti.
Poliisi on kertonut, että yhteensä mellakoissa loukkaantui ainakin 26 poliisia ja 14 siviiliä. Lisäksi pariakymmentä poliisiautoa on vahingoitettu.
Mielenosoittajien joukko oli varsin pieni, mutta tehokas. Poliisin käsitys on, että mellakoitsijat olivat pääosin nuoria maahanmuuttajataustaisia poikia ja miehiä, joista monet asuvat köyhillä asuinalueilla. Mukana oli myös muita henkilöitä, ja poliisin mukaan varsin paljon alaikäisiä, jopa lapsia.
Ruotsissa on jo aiemmin oltu ongelmissa maahanmuuttajalähiöiden ja niistä versovien rikollisjengien väkivaltaisuuksien takia. Tilannetta on katseltu Suomessa hämmentyneenä, ja pohdittu, ajaudutaanko Suomessakin samanlaiseen tilanteeseen. On tärkeää ymmärtää, että maahanmuuttopolitiikassa Suomi ja Ruotsi ovat kovin erilaisia. Ruotsissa on paljon enemmän maahanmuuttajia, ja heidät on monin paikoin asutettu tiiviisti omille asuinalueilleen. Päätökset on tehty vuosia, jopa vuosikymmeniä sitten, ja nyt ymmärretään, ettei se ollut viisasta asuttamista. Suomessa tällaisia täysin maahanmuuttajien asuinalueita ei juuri ole.
Tällaisilla köyhillä alueilla kasvaa osattomuuden tunne, jolloin nuorten näkökulmasta kunniakas tapa päästä elämässä eteenpäin voi olla liittyminen rikollisjengiin.
Ruotsissa nyt nähdyt, poliisien vahingoittamiseen pyrkivät väkivaltaiset mellakat, palvelevat monilla tavoin rikollisjengien tarkoitusperiä.
Ei Suomikaan ole mikään kotouttamisen mallioppilas, mutta lähtökohdat ja tilanne ovat vielä paljon Ruotsia paremmalla tolalla. Kaikkinensa ongelmat Ruotsin mellakoiden taustalla ovat monisyisiä; mukana mellakoimassa kun on myös ihmisiä, jotka haluavat ylipäätään sotkea järjestäytyneen yhteiskunnan toimintoja. Jos Ruotsin tilanteesta kuitenkin jotain kannattaa oppia, se näyttää selkeästi ainakin sen, miten tärkeää on onnistua maahanmuuttajien integroimisessa yhteiskuntaan.